Skip to content

Messuilla

Aloitin kirjamessuilun hengaamalla kustantajan pöydän ääressä. Kun näytti siltä, että salainen haaveeni “ole ihan sattumalta paikalla kun joku tuntematon ostaa teoksesi niin että voit signeerata sen hänelle” ei ollut toteutumassa aivan heti, siirryin varsinaisen ohjelman pariin.

Paneelikeskustelu hybridisodankäynnistä olisi voinut olla kiinnostava, jos se olisi ollut järkevän pituinen. Kolmessakymmenessä minuutissa aihetta ei ehtinyt edes raapaista kunnolla, ja varmaan ainoa mieleenpainuva oivallus oli Sofi Oksasen huomio siitä, että propagandan kielelle tunnusomaista on hyvin köyhä sanasto ja samojen termien toistaminen. Varmaankin Captain Obvious -tavaraa, mutta jotenkin en ollut tullut itse tuota ajatelleeksi. Oivallukset siitä, mikä olisi järkevä tapa suhtautua trolleihin tai memeettisiin terroristeihin jäivät syntymättä. Sentään paneelin aikana törmäsin pariin kaveriini, joista yhtä en edes kadottanut saman tien.

Ohjelmanumeroiden lyhyys häiritsi myös Snowden-esityksessä. Olisin voinut kuunnella brittijournalisti Luke Hardingia vaikka miten pitkään, mutta valitettavasti hänen puheenvuoronsa piti jostain syystä referoida yleisölle myös suomeksi, mikä leikkasi viestintäaikaa ennestään. Kai tänä maailmanaikana voisi kuitenkin odottaa ihmisten osaavan englantia riittävästi seuratakseen englanninkielistä puheohjelmaa? Oli se onnistunut muissakin ohjelmanumeroissa, joita olin pikaisesti nähnyt.

Puolen tunnin slotit pääsivät oikeuksiinsa vasta 50 kirjaa – 50 elokuvaa -ohjelmassa, joka toimi hyvin Juri Nummelinin kirjan mainoksena. Obskuureja kirjoja joista on tehty hittielokuvia, kuuluisia kirjoja joista on tehty unohdettuja elokuvia, kaikkea siltä väliltä – näitä varmaan lukisi samalla innolla kuin netistä löytyviä “23 suurinta mokaa, jotka voit tehdä ilman vaatteita” -listoja. Onnistuin ainakin hetken vastustamaan kiusausta ostaa kirjan.

Valitettavasti seuraava kiusaus iski suojausteni läpi:

letto

Kuvassa on Adlibris Letto, aivan puhdas heräteostos. Olin koettanut välttää messujen myyntipöytiä, koska juuri nyt kotiin ei mahdu lisää ei-sähköisiä kirjoja, joten tietenkin sitten minut hämättiin ostamaan uusi hylly digitaalisessa formaatissa olevalle kokoelmalleni. Olin toki aiemminkin pohtinut, että tarvitsisin e-ink -lukulaitteen, ja tämä oli hulppeassa alennuksessa. Toivottavasti se on hyvä. Ainakin se on tätä kirjoitettaessa nikottelematta ottanut vastaan yli sadan niteen epub-kirjastoni.

Satunnaiskohtaamisena törmäsin myös uskontotieteilijä-kanssadiskordiaaniin, joka oli tehnyt gradun Jumalattaremme seuraajista ja jolle tietysti puoliväkisin diilasin kirjani. Saa nähdä millaista harhaoppia hän teoksesta löytää.

Published insuomi