Allaoleva keskustelu ei koskaan oikeasti tapahtunut. Sen kirjoitti tyyppi, jolle maksetaan tarinoiden sepustamisesta, eikä mihinkään mitä tällainen ihminen sanoo pidä luottaa.
“Ja lisäksi tarvittais kirjailijaprofiili Facebookiin”, sanoi kustantajan edustaja pirteästi.
Kirjailija näytti vaivautuneelta. “Käviskö jokin muu foorumi? Mä en tykkää Facebookista.”
“Mikset?”
“No ensinnäkin siellä pystyy keskustelemaan vaan niiden ihmisten kanssa, jotka on Facebookissa.”
“Mut kaikki on Facebookissa.”
“Mä en ole.”
“Mikset?”
Se ei tunnista mun ihmissuhdetilannetta. (Jooh, in your lonely, pathetic dreams.) Mulla ei oo ikää. (Ei, ei mene ikinä läpi.) Mä olen tuomittu seksuaalirikollinen. (Älä helvetissä väitä moista edes vitsinä, internetti doxxaa ja lynkkaa sut!) “… Mä en pidä niiden käyttöehdoista, enkä yleensäkään ajatuksesta, että sosiaaliseen kanssakäyntiin tarvisi olla jonkun tietyn firman asiakas. Meillä on vapaa ja avoin netti, minkä takia viestintä siellä pitäis sulkea amerikkalaisen mainosfirman asettamien tekopyhien ehtojen taakse?”
<tyhjä katse>
“Okei, miten olis tää: Mä viritän kirjailijablogin, ja kirjoitan sinne mitä mieleen juolahtaa viisauksia. Lukijakommentteihin voi tunnistautua naamakirjalla (ehkä jonain päivänä), mut jos on vaikea lapsi kuten mä, tai haluaa esiintyä nimettömänä, voi myös rekisteröityä suoraan blogiin.”
“Mut näkyykö se Facessa?”
“… Se näkyy ihan kaikkialla.”
“Löytyykö se Facen hakutoiminnoilla?”
“Joo. (Ei.)”