Posti toi nivaskan paperia.
Kuvassa siis on Epäsoinnun periaatteiden taitettu oikovedos. Nyt pitäisi lukea tuo, ja heiluttaa punakynää jos sieltä löytyy virheitä. En tiedä yhtään, pitäisikö odottaa että niitä on kauheat määrät. Ihan uudella alueella ollaan.
Hienoa. Homma edistyy. (Olisin kiinnostunut kuulemaan, millaiset asiat tuntuivat hankalimmilta / helpoimmilta oikoluvussa, jos haluat asiaa valottaa lisää.)
Siinä vaiheessa kun teoksen viimeinen vedos sai kustannustoimittajan hyväksynnän, olin jo saanut aivan tarpeekseni koko tekstistä. Etukäteen ajatus siihen sukeltamisesta vielä kertaalleen lähinnä ärsytti.
Lopulta koko taittovedoksen läpikäyminen oli kuitenkin yllättävän tuskaton operaatio, mikä voi tietysti kieliä siitä, etten tehnyt sitä riittävän perusteellisestii. Ehkä hankalinta oli hyväksyä, että kun kuitenkin koko käsis piti läpi lukea ja kun vastaan tuli jotain mikä ei toiminut ihan niin hyvin kuin ehkä voisi, sille ei enää voinut tehdä oikeastaan mitään. Toisaalta, on myös ihan helpottavaa tajuta, että tämä on nyt valmis, ei enää mitään säätöjä.
Kiitos. Teitkö mitään muutoksia? Ja tiedätkö lopullista sivumäärää vielä? Kansi ja julkaispäivähän oli jo.
Muutama vielä seulan läpi päässyt kirjoitusvirhe löytyi, ja parissa kohdassa olin eri mieltä typografisista detaljeista. Mitään suurta ei löytynyt, joten sain surutta keskittyä pilkunviilaukseen.
277 oli tämän version lopullinen sivumäärä.